Joensuu on Pielisjoen suulla sijaitseva Pohjois-Karjalan pääkaupunki. Joki on houkutellut asukkaita seudulle jo kivikaudella. Sieltä on löytynyt pronssikauden aikaisia tekstiilikeraamisia esineitä, ja 1000-luvulla alueella on vaikuttanut muinaiskarjalainen kulttuuri. Vesistöt ovat houkutelleet paikkakunnalle kauppiaita ja turkismetsästäjiä. Joensuun alue oli vilkkaan kauppareitin, Pohjantien varrella, ja on toiminut kulttuurisiltana idän ja lännen välillä. Joensuussa näkyykin vahvoja kulttuurivaikutteita niin itäisestä Karjalasta kuin läntisemmänkin Suomen alueen kulttuurista. Myös ortodoksinen ja luterilainen uskonto ovat vaikuttaneet alueella.
Vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhassa koko Pohjois-Karjala jäi Novgorodin ruhtinaskunnan hallintaan ja osaksi Venäjän valtakuntaa. Ortodoksinen uskonto levisi myös Pohjois-Karjalaan. 1500-luvulla ortodoksisen uskonnon myötä paikalle perustettiin Valamon luostarin sivuluostari. Se kuitenkin tuhottiin luterilaisten toimesta pitkän vihan aikana. Tuolloin 1600-luvulla Venäjän ja Ruotsin sotien seurauksena alue siirtyi Ruotsin valtakunnan alaisuuteen.Varsinainen Joensuu-niminen kylä mainitaan ensimmäisen kerran Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa ja kirkonkirjoissa, tuolloin osana Kontiolahtea. Varsinainen kaupunki perustettiin Joensuun kylän paikalle vuonna 1848 Venäjän keisari Nikolai I:n toimesta. Kaupungin kasvu kiihtyi, ja ihmisiä työllistivät erityisesti puuteollisuus ja siihen liittyvä tukinuitto. Kaupungin kanavointi vuonna 1870 lisäsi joen merkitystä kaupungille.Kaupunkiin rakennettiin vuonna 1914 Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo. Sisällissodan, sekä myöhemmin maailmansotien aikana Joensuu säästyi suuremmilta taisteluilta ja vahingoilta. Aiemmin tärkeä puuteollisuus on nykyisin korvautunut muilla teollisuudenaloilla.
